Belle

Belle pähkinänkuoressa

29-vuotias isosisko, helposti innostettavissa uusiin projekteihin
- iho: kuiva, couperoottinen ja herkkä, mutta muuten siisti ja melko helppohoitoinen
- ihon sävy: vaalea, hitusen keltaiseen taittava, mutta usein punottava
- rakastaa meikkaamista ja hyviä luonnonkosmetiikan meikkejä, mutta meikkaa kuitenkin epäsäännöllisesti

Bellen blogipostaukset löydät täältä.


Bellestä tarkemmin


Nimi(merkki): Belle

...koska: Rakastan kirjoja, viihdyn omissa maailmoissani, suhtautumiseni ulkonäkööni on huoleton ja minulla on (kuulemma) tapana inhimillistää esineitä. (Lähinnä hermostun niille silloin kun ne tarkoituksellisesti hyppelevät käsistäni tai asettuvat tielleni seisomaan.) Ja Kaunotar ja hirviö on lempi Disney-leffani.

Ikä: 29

Ihotyyppi: kuivahko, erityisesti talvella, semiherkkä, couperoottinen, reagoi yllättäviin tuotteisiin

Ihonhoitorutiinini: Sellaista ei juuri ole. Oikeasti. Kasvojen hoito on suhteellisen satunnaista. Kaikki riippuu aina siitä, pesenkö kasvot, sillä joka päivä en pese. (o_O I know!) Jos pesen, iho kuivuu kuitenkin sen verran, että silloin on pakko kosteuttaa jotenkin, vähintään kasvovedellä, mieluiten myös rasvalla. Ihoni myös tuntuu vaativan öljyä ollakseen tyytyväinen. Mutta aina ei jaksa.

Tämä tuppaa unohtumaan: No siis vähän kaikki, jos ei vielä käynyt selväksi. Ihoni ongelmat ovat kuitenkin loppupeleissä sen verran pieniä, että jos ei jaksa tai ei huvita, niin kaiken voi skipata. Mutta ei loputtomasti, ehkä. Pidän kuitenkin ihon hoidosta, joten jonkinlainen hoitorytmi löytyy, se vain ei ole säännöllinen.

Sääntö, jota rikon: Minä en heitä ripsaria roskiin kahden kuukauden käytön jälkeen. Enkä kolmen, enkä neljän. Yleensä käytän ripsaria niin kauan kuin sitä riittää tai kunnes sillä alkaa tulla huonoa jälkeä. En tiedä, pitäisikö tämän asian kanssa olla tarkempi, onko esimerkiksi silmätulehdusriski suuri. Mutta ei hemmetti soikoon, ei mun luonne kestä heittää menemään tuotetta, josta on käytetty ehkä neljäsosa.
Tätä ilman en voi elää: Hmm... paha. Jos nyt hammastahnaa ja deodoranttia ei lasketa, niin ei tule juuri mitään mieleen. Paitsi shampoo. Tiedän, että on ihmisiä, jotka ovat saaneet päänahkansa vierotettua shampoosta, mutta minä en siihen pysty, vaikka pesuvälini onkin pitkä. 

Tätä ilman voin elää: Kulmakynä. Tummat kulmat löytyy jo omasta takaa. Mutta joskus voisi tietysti testailla.

Ihonhoitosloganini: Ota rennosti.
Paras ystäväni (=lempituotteeni juuri nyt): Kjaer Weisin Like Porcelain -meikkivoide

Käytän luonnonkosmetiikkaa, koska: Minun mielestäni ympäristöön ei tarvitsisi puskea ihan hirveästi kemikaaleja, eivätkä ne kuulemma tee välttämättä hyvää itsellenikään. Koska luonnonkosmetiikkavalikoima on nykyään jo niin laaja, en näe mitään syytä olla vaihtamatta siihen ainakin joidenkin tuotteiden kohdalla.

Ostopäätökseeni vaikuttaa: Käytännössä eniten tosiaan se, onko kyse luonnon- vai peruskosmetiikasta. Mutta sen lisäksi muiden käyttökokemukset, yleensä blogeista luettuina, ja ylipäänsä mielikuva. Siis brändi. Joo, olen ilmeisesti brändiuskollinen. 

Mistä pihistän: No suihkusaippua ei saa maksaa maltaita. Monen tuotteen kanssa makuni on muuttunut kalliimmaksi tai olen ainakin suostunut kokeilemaan jotain vähän hintavampaa.

Mihin satsaan: Tällä hetkellä eniten varmaan meikkeihin, erityisesti meikkipohjaan ja poskipunaan. Mikä on sinänsä hassua, sillä en kuitenkaan jaksa (tai ehdi) meikata läheskään joka päivä. Silti se on minulle tärkeää, enkä tuijota meikkiostoksilla hintaa. Ainakaan kauheasti.
Parasta minussa: Paksuhkot ja pitkät hiukset, luonnostaan tummat kulmat ja ripset. "Ja anna kun mä arvaan, sul on mahtava luonne!"

Ei niin hääviä: Karhea iho, leveät jalat, lyhyt kaula, negatiivinen asenne... :D
Etsin täydellistä: meikkipohjaa! Minulla ei tosin ole paljon peitettävää, tai tarkemmin sanoen mitään yksittäisiä virheitä ei ole paljoakaan, mutta silti. Couperosa-ihoni peittyy aika huonosti kuitenkin, silloin kun punoitus on valloillaan. Täydellinen meikkipohja on sävyltään oikea, peittää hyvin mutta näyttää luonnolliselta, tuntuu miellyttävältä, kestää koko päivän, on helppo levittää, kulkee mukana hyvin ja ja ja...

Kauneudenhoitovinkkini: Hyvinhoidettu iho on helpompi meikattava. (Trust me, I know.) Jos olet taipuvainen laiskuuteen, mutta haluaisit vähän piristää ulkonäköäsi, panosta johonkin yhteen asiaan ja luista muissa. Meikki, vaatteet, asusteet, hiukset... valitse joku, tee sen suhteen mitä jaksat, ja heti on vähän freesimpi olo. Aina ei tarvi olla kokonaan niin viimeisen päälle. 


Bellen esittäytymispostaus


Hei, olen Belle! Olen Kasvokkain-blogiperheen isosisko.

Kun pikkusiskoni Mulan istahti muutama viikko sitten sohvalleni ja kertoi ideastaan aloittaa yhteisblogi, innostuin hetkessä. Kosmetiikasta on muodostunut yksi yhteisistä harrastuksistamme ja keskustelunaiheista, ja molemmat olemme viime aikoina olleet sekä kosmetiikan että kosmetiikkablogien suurkuluttajia. Ajatus blogista, jossa testailemme yhdessä tuotteita ja jatkamme juttua siitä mihin se edellisellä tapaamisella jäi, oli loistava. Meidän ihomme ovat lähes toistensa vastakohdat, minkä vuoksi kosmetiikasta keskustelu on yllättävän mielenkiintoista. Kun yhtälöön lisätään vielä äitimme herkkä ja ikääntyneempi iho, on tuotteiden yhdessä testailu aikamoisen antoisaa.


Oman ihoni tarina lyhyesti ja ytimekkäästi: varsin toimivasta pintaverenkierrostani huolimatta ja muutamia satunnaisia näppyjä lukuunottamatta ihoni on aina ollut erittäin hyväkuntoinen. Niin hyväkuntoinen, ettei sille ole tarvinnut tehdä mitään. Niin hyväkuntoinen, että en ole pahemmin tullut edes ajatelleeksi sitä. Niin hyväkuntoinen, että meikkivoiteen käyttö, silloin kun sitä nyt satuin laittamaan, oli aika näennäistä. Ja sitten... yhtäkkiä en enää ollutkaan kasteenraikas juuri ja juuri kaksikymppinen, vaan ihoni, lähemmäs kolmekymppinen, alkoi tuntua kuivalta ja karhealta. Ihan hyvältä se näyttää edelleen, mitä nyt couperosa on välillä vähän turhan vauhdissa, mutta tuntuu tukalammalta.

Koska ihoni ei ole minulle mikään suuri ongelma, ei sen kunto tule varmaan olemaan keskeisiä teemojani tätä blogia kirjoittaessani. Kosmetiikan suhteen minulle tällä hetkellä tärkeintä on fiilis. (Mikä tekee minusta tietysti jossain määrin helpon mielikuvamarkkinoinnin kohteen.) Niin no paitsi että... kasvojeni iholla on jotain mystisiä yliherkkyyksiä toistaiseksi kartoittamattomia ainesosia kohtaan, niin että eräs salapoliisityö on vielä kesken. Siitä saatatte kuulla vielä lisää.

Meikkaaminen ja ihonhoito noin yleensä ottaen ovat kuitenkin minulle pääasiassa omaa aikaa ja itseni hellimistä. Ja heti kun ne lakkaavat tuntumasta siltä, minä pidän tauon. En mitenkään päätä niin, mutta en vain silloin enää jaksa enkä muista. Palaan purnukoiden ääreen, kun rentous on tullut takaisin. Kun ne vain alkavat taas kutsua pariinsa.

En ole koskaan ollut mikään kosmetiikan suurkuluttaja. Nuorempana en juuri meikannut ja milloinkahan lie ostin ensimmäisen kasvorasvanikaan? Pahin hurahdukseni on melko tuoretta laatua, tosin nyt sitä on jatkunut jo parisen vuotta. Elämässäni on silti ollut myös aiemmin aikakausia, jolloin kosmetiikka on ollut jotain ihmeellistä ja ihanaa. Suurimmat nimet minun historiassani ennen nykyisyyttä ja luonnonkosmetiikan areenalle astumista ovat Yves Rocher ja Body Shop - ja voitte arvata mikä niissä eniten veti. Kyllä, tuoksut!

Tuoksut ovat minulle edelleenkin tärkeitä, mutta enää ne eivät ole ylivoimaisia tekijöitä kosmetiikkaharrastuksessani. Eteenkään siksi, että nenäni on vuosien myötä jotenkin herkistynyt enkä oikein kestä itselläni yhtään vahvempia tuoksuja tai perushajuvesien jotain yleistä kemikaalinhajua. En tiedä, mikä se on, en osaa kuvailla sitä, mutta kaikki normikempparin hajuvedet haisevat nokkaani pohjimmiltaan samalta, oli alkutuoksu mikä ja miten ihana hyvänsä. Ja Body Shopin hajuissa on joku Body Shopin haju, jokin mikä tuoksuu sieltä läpi aina samalta.

Onneksi hajuherkkyyteni rajoittaa vain omaa käyttöäni. Jos ympäristö ei hölvää ihan pulloittain hajusteita päälleen, muiden parfyymit eivät minua haittaa. (Harmi, että olemassa on myös vähän vähemmän onnekkaita ihmisiä.)

Yksi tuoksu, jota edelleen muistelen, on Yves Rocherin Shafali. En muista aivan tarkalleen, millainen tuoksu oli, enkä voi olla varma, että muistan ylipäätänsäkään oikein. Mutta muistan että rakastin sitä. Silloin joskus, niinpä niin, ehkä yksitoistavuotiaana. Juu, olin silloin parfyymifriikki. Yksi puoliksi haudattuja haaveitani on joskus päästä vielä nuuhkaisemaan Shafalia. Ja voi kun joskus löytäisin luonnonkosmetiikan piiristä vastaavan tuoksun!

Luonnonkosmetiikan parista on onneksi löytynyt uusia lemppareita. Eräs tuoksuva huulirasva on tullut paikkaamaan lukioaikana hävittämäni lempparin kaipuuta, (on jopa parempi), ja varsinaisista hajuvesistäkin on löytynyt yksi aivan huumaava. Näistä molemmista lisää sitten myöhemmin.

Koska minusta löytyy sekä hattarapäinen fiilistelijä, että tiukan analyyttinen syynääjä, tulen blogissa kirjoittamaan niin epämääräisiä tunnelmointeja ja muisteloita kuin yksityiskohtiin pureutuvia tuotearvosteluja.

Tervetuloa seuraamaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti